Ajattelin puhua tänään aiheesta, josta olisin kaivannut itselleni kerrottavan ennen yliopiston alkamista. Yliopistoon oli tavoite, mutta mitä siellä oikeastaan tehdään? Tiesin hämäriä yksityiskohtia eeppisistä juhlista, ainejärjestö Kritiikin mustista viitoista ja siitä, kuinka luettavaa olisi enemmän kuin repussaan jaksaa kantaa. Osa tästä on tietysti totta, mutta kaikki ennakkoajatukset yliopistosta eivät ole.
Olen pitänyt pitkin vuotta infoja lukioissa. Yhdessä lukiossa käydessäni infon jälkeen kanssani jäi juttelemaan tyttö, jota askarrutti yliopisto. Miten siellä oikeasti opiskellaan, miten tentit eroavat lukion kokeista ja niin edelleen. Tämän keskustelun jälkeen jäin vähäksi aikaa pohtimaan sitä, missä vaiheessa itse unohdin pähkäilleeni viime elokuun alussa ihan samoja kysymyksiä. Niin helposti siihen yliopistoelämään kai sitten tottui. Tämän tytön inspiroimana olenkin nyt muokannut infoani niin, että kerron siinä myös yliopisto-opiskelusta – ja tietysti myös siitä vapaa-ajasta ja sen aktiviteeteistä mitä meillä on! Yliopisto kun todellakaan ei ole pelkkää pänttäämistä.
Suurin ero lukio-opiskeluun on varmasti se, että kukaan ei katso enää opiskelijoiden perään. Niinhän meille lukiossakin sanottiin, mutta kyllä meidän koulussa ainakin huomattiin poissaolot ja valvottiin, että hommat tuli tehtyä. Sen sijaan yliopistossa kukaan ei tule kyselemään palauttamatta jääneen esseen perään, tai huomauta jos jätät koko kurssin tenttimättä. Kukaan ei katso oletko paikalla luennoilla – paitsi joillain, jolla on läsnäolopakko (ja niitä ei ole ainakaan meillä paljoa!)
Yleisesti sanoen yliopisto-opiskelu on melko rentoa, vaikka työmäärä onkin iso. Luennoilla kun ei istuta niin paljoa. Yleensä opiskeluviikko on vain neljä päivää ja perjantai on se yleisin vapaapäivä. Muina päivinä luentoja on kahdesta kolmeen kappaletta. Tämäkin vaihtelee tiedekunnittain totta kai, mutta yleisesti ottaen opiskelijat eivät istu yliopistolla niin kauaa kuin opiskelijat lukiossa.
Kun kurssi alkaa, yleensä noin ensimmäisten kolmen kerran aikana kiertää luennoitsijan nimilista, johon kirjoittamisen jälkeen voi seuraavaksi vain astella tenttiin. Tietystikään tätä en voi suositella – jos et istu luennoilla, et yleensä myöskään menesty tentissä! Kirjoja tarvitsee hankkia harvoin, kaikki niistä löytyvät yliopiston kirjastoista. Niitä ei käytetä luennoilla, vaan ne ovat lisämateriaalia.
Jos seitsemänkymmenenviiden minuutin tunnit lukiossa tuntuvat jo nyt pitkiltä, eikä keskittyminen jaksa pysyä, voi yliopiston luennot tulla pienenä shokkina – me kun istumme luennolla puolitoista tuntia kerrallaan. Tai periaatteessa kaksi tuntia, mutta akateeminen vartti – luennot alkavat aina varttia yli ja loppuvat varttia vailla. Luentoihin kannattaa varautua ja olla tarkkana – yksikään luennoitsija ei tee täydellisiä muistiinpanoja powerpoint – esitykseensä, jotkut eivät tee niitä ollenkaan! Hyvä ja nopea kynäkäsi tai läppäri ovat tärkeimpiä yliopisto-opiskelijan välineitä. Sadan ihmisen luennolla kun ei voi sitä luennoitsijaa pyytää enää palaamaan takaisin edelliseen diaan tai selittämään asiaa uudelleen jos juttu meni ohi korvien…
Englantia ja ruotsia käytetään melko usein luentokielenä ja monet materiaalit ovat englanniksi ja ruotsiksi. Ruotsia käytetään harvemmin kuin englantia, mutta kyllä sitäkin löytyy. Niitä kieliä kannattaa tosiaan päntätä lukiossa, koska taso nousee nopeasti korkealle. Varsinkin akateemista tekstiä on vaikea lähteä lukemaan jos perusteita ei ole vielä edes hallussa.
Normaalien luentojen lisäksi yliopistolla tehdään myös monipuolisesti muutakin. Löytyy niin ryhmätöitä, pienryhmäopetusta ja lukupiirejä muutamia mainitakseni. Tätä tietämättä moni ajattelee, että yliopistossa pärjäävät vain kirjaviisaat, ne, jotka osaavat kirjan ulkoa ja pitävät teoriasta. Näin ollen muiden pitäisi hakea ammattikorkeakouluun. Yliopistossa voi kuitenkin soveltaa, käyttää vanhoja tietoja uuden pohjalla ja käyttää aivan uusia näkökulmia! Kukaan tentaattori (ainakaan humanistisissa tieteissä) ei tenttiä tarkastaessaan halua lukea sanasta sanaan lainausta kirjasta, vaan kaipaa tekstiltä kypsempää suhtautumista asiaan. Soveltaminen ja miettiminen tekstissä tarkoittavat sitä, että olet ymmärtänyt asian. Omia näkökulmia saa esittää, jos ne ovat perusteltuja.
Joka tenttiä ei edes tarvitse käydä sinä tiettynä tenttipäivänä kirjoittamassa ja vastaamassa niihin pariin kysymykseen esseevastauksella. Osan tenteistä voi nykyään jo tehdä tietokoneella, jolloin tenttiajan voi valita itselleen sopivaksi ajaksi. Meillä Turun yliopistossa sähköinen tenttiakvaarioksi kutsuttu tenttitila toimii aamukahdeksasta iltakahdeksaan joka arkipäivä! Samoin kursseja suoritetaan paljon kirjoittamalla kotona esseitä, eikä tenttiä ole ollenkaan. Kurssin suoritusmahdollisuuksista voi keskustella ja yleensä sen voi tehdä haluamallaan tavalla.
Tenteissä yliopiston erikoisuutena voidaan kuitenkin pitää kirjatenttinä suoritettavaa kurssia. Näille kursseille ei ole opetusta, vaan sen suorittaakseen opiskelijan pitää vain lukea tietty kirja/kirjat. Kun kirja on opiskeltu, kurssin voi suorittaa. Näin opiskelija pystyy hankkimaan opintopisteitä silloinkin, jos luentokurssit eivät tahdo riittää. Se on myös hyvin kätevä ja nopea tapa suorittaa kurssin – kirjaa kun voi lukea melkein missä vain!
Yliopistoon sopeutumista ei kuitenkaan kannata stressata etukäteen, sillä heti sen alussa uudet opiskelijat tutustutetaan kaikkeen. Vanhemmista opiskelijoista koostuvat tuutorit ohjaavat omia ryhmiään ympäri yliopistoa, kertovat käytännöistä, omista kokemuksistaan, näyttävät paikkoja ja niin edelleen. He ovat käytettävissä vielä senkin jälkeen kun tuutoriaika (eli yleensä se ensimmäiset pari viikkoa) loppuu. Paniikkiviestejä kuten ”Missä on luentosali xxx??” onkin tullut lähetettyä, ja aina on tullut vastaus.
Tänä vuonna toivottavasti olenkin itse siellä ohjaamassa uusia fukseja! 😉 Joten no worries, vaikka en tässä ehkä muistanut kaikkea kertoa, se kyllä kerrotaan teille!