Lukion oppikirjojen aiheuttama kustannus valtion budjettiin on laskutavan mukaan 100–200 miljoonaa euroa. Onko tämä kustannus pakollinen vai olisiko mahdollista tästä säästää esimerkiksi digitalisaation ja tekoälyn tuodessa uusia, nopeampia ratkaisuja oppisisältöjen laatimiseen ja oppimiseen.

Tekoälyä käyttäen pystyttäisiin nykyjään tuottamaan uudella tavalla kustannustehokkaasti oppimateriaaleja. Tekoälyn avulla voidaan luoda valmista oppisisältöä ns. teoriaa ja harjoitustehtäviä, kokeita ja jopa automaattisesti tarkastaa tehtävät.

Oppimateriaalien luominen ja niiden tarjoaminen lukioille olisi mahdollista toteuttaa niin, että esim. opetushallitus ohjeistaisi tarkemmin opetussuunnitelman toteutusta ja opettajat voisivat vapaammin laatia oppimateriaaleja. Toisaalta opettajat ovat niin neuvokkaita ja LOPS:n pohjalta pystyy jo nyt aloittamaan opetusmateriaalien tuotannon.

Tällöin osa opettajista olisi oppimateriaalien tekijöitä ja osa perinteisiä lukion opettajia. Kolmas ryhmä tekisi sitten molempia. Tämä loisi opettajakuntaan tehtävien välillä vaihtelua ja auttaisi monia opettajia erilaisissa elämäntilanteissa. Perinteisesti oppimateriaalin tuottaminen lukioon on ollut muutaman opettajan ryhmän otona tapahtuva vuosiakin kestävä prosessi. Uusi malli olisi joustavampi ja sisällön laatijat voisivat toimia vuorovaikutteisina ja dynaamisina kehitysryhminä, kuten muilla aloilla on tänä päivänä tapana.

On häkellyttävää, miten tehokkaasti nykyteknologialla ja erityisesti tekoälyn avulla voidaan tuottaa sisältöä, tehtäviä ja kokeita. Ainoa kriteeri on, että materiaalien laatija on asiansa osaava ammattilainen, tällöin laatu voidaan taata ja saavutetaan kustannustehokkaita ratkaisuja. Oppimateriaalien laatiminen on lisäksi mahdollista useammalle opettajalle, mikä lisää sisällöstä käytävää keskustelua ja tuottaa myös uusia ratkaisuja ja edistää opetusta.

100 miljoonalla voidaan työllistää vuosittain noin 1800 opettajaa. Kuinkahan monta opettajaa me tarvitsisimme Suomessa oppimateriaalien tuottamiseen ja tarjoamiseen oppilaille. Jos hyvin koordinoidaan, niin noin 300 opettajaa suoriutuu tehtävästä. Lukiossa on noin 15 oppiainetta, jolloin kurssien määrä voi toimia painotettuna jakajana oppiaineiden välillä.

Kustannukset on siis mahdollista tiputtaa noin kuudesosaan vähintään viidesosaan nyt budjetoiduista kustannuksista. Eli uudella tavalla teknologiaa hyödyntäen voitaisiin saada oppimateriaalit noin 20 miljoonalla.

Lopuksi vielä tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että oppikirjakustantajat ja oppimateriaalien tarjoajat katoavat markkinoilta, tämä ennen kaikkea kirittäisi muita toimijoita kehittymään. Tällöin uudesta teknologiasta ja tekoälystä saatavat hyödyt koituvat valtion ohella kunnille ja ennen kaikkea oppilaille. Uuden ratkaisun myötä oppimateriaalin kehitys on jatkuvaa ja oppilailla on käytössä tuoreeseen tieteelliseen tietoon perustuvia oppimateriaaleja.

Pasi Petäjä

Eximiatutor, oppimisen ja tarkastamisen tekoälyn kehittäjä

Virtuaalilukiossa sekä opettaja että oppilas hyötyvät tekoälystä. shop.eximiatutor.com