Suomalaiset 15-vuotiaat oppilaat pärjäsivät hyvin vielä viimeisimmässä OECD:n Pisa-tutkimuksessa vuonna 2018 ja ovat edelleen maailman huippua. Viro, Puola ja Alankomaat ovat saavuttaneet meidät matematiikan osaamisessa, luonnontieteissä suomalaisten osaaminen on laskenut jonkin verran. Pisa-aineistosta havaitaan, että opiskeluun liittyvä tasa-arvo on heikentynyt ja yksilöiden, saman koulun luokkien ja lukioiden väliset erot ovat kasvaneet [1].

Työnantajien tarpeet ovat muutakin kuin matematiikkaa – häviämme myyntitaidossa

Lukio- ja pääsykoeuudistus muutti yliopistoon ja ammattikorkeakouluun pyrkimistä. Ylioppilastodistuksen arvosanat ja erityisesti pitkä matematiikka ovat nousseet yliarvostettuun asemaan. Työpaikoilla ja yrityksissä tarvitaan myös muulla tavoin painotettua osaamista. Suomen tulisi myös huomioida erityisesti vientiteollisuuden tarpeita. Meidän tulisi olla vähintään Ruotsin veroisia myymään tuotteitamme. Moni ruotsalainen on sanonut minulle suomalaisen insinöörin olevan sikäläistä parempi. Eikö ole kurjaa, että huonommalla konstruktiolla kauppaa kuitenkin tuntuu syntyvän paremmin!

Oma kokemukseni on usein uuden asiakkaan luokse mennessä ollut, että asiakas sanoo: ”kiitos, palvelunne ja tuotteenne ovat oikein laadukkaita, mutta meillä on jo asiakassuhde miltei samanlaisesta palvelusta ja tuotteesta Ruotsista.” Eli meidän tulisi Suomessa panostaa ulkomailla kaupalliseen ja markkinoinnilliseen osaamiseen. Perusta on kunnossa, nyt sitä pitää hyödyntää paremmin.

Kysymys on siitä, että meidän tulee kouluttaa oma-aloitteisia, ulospäinsuuntautuneita, kielitaitoisia, sosiaalisessa kanssakäymisessä taitavia persoonia ja kansainvälisen kaupan osaajia. Hyvä englanti on arvokas asia, mutta ehdoton lisäarvo on, jos voi keskustella asiakkaan äidinkielellä, vaikka sitten sopimukset ja virallinen osuus olisivatkin englanniksi.

Lukioiden välillä laatueroja, tasa-arvo ainevalikoimassa on toiveajattelua

Lukioiden, erityisesti kasvukeskusten ja kaupunkien sekä maaseutulukioiden, välillä on eroja. Pisa-raportissa 2018 ei päästä kiinni juurisyihin, mutta joitakin olettamuksia raportti paljastaa. Onko kyseessä heikommin motivoituneet oppilaat tai heikommat opettajat, enpä usko. Isoin raportissakin mainittu tekijä on kodin malli. Edelleen pidemmälle opiskelleiden vanhempien lapset opiskelevat pidempään, eli koulutus on periytyvää. Itse asiassa tämä ero on kasvanut, jopa kaupunkien sisällä, ilmeni 12.4.2021 TV 1:n A-Studiossa kaupunkimaantieteen dosentti Venla Berneliuksen ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Sinikka Aapola-Karin käsitellessä teemaa toimittaja Petri Raivion kanssa.

 

[1] https://minedu.fi/-/pisa-2018-suomi-lukutaidossa-parhaiden-joukossa