Turun, Tampereen ja Helsingin psykologian pääsykokeen artikkelikokoelma julkaistaan 10.4. Artikkelit jakavat mielipiteet usein kahtia; joko niitä odottaa innolla, tai pelonsekaisin tuntein. Itselleni artikkelit olivat viime vuonna hyvin mieluisia. Vaikka luettavaa olikin hurja määrä (22 julkaisua), olivat aihealueet kiehtovia ja lukeminen jopa mukavaa tilastomatikan jäljiltä. Olipa oma mielipiteenne artikkeleista mikä tahansa, kerron pari tekniikkaa, jotka minulla toimivat hyvin. Sinun tehtäväsi on siis vain arvioida, mikä tekniikoista voisi omalla kohdallasi toimia.
Olipa artikkeleita kuinka paljon tahansa, on niissä usein selvästi havaittavia teemoja. Viime vuonna artikkelit painottuivat vahvasti neuropsykologiaan ja kognitiiviseen psykologiaan. Näiden aihealueiden sisällä pystyi kuitenkin erottamaan muun muassa puheen ja kielen kehitykseen, neurologiseen aivokuvannukseen ja musiikin neuraalisiin vaikutuksiin liittyviä teemoja. On siis hyvä, jos heti alkajaisiksi jaat artikkelit osa-alueisiin, jotta kokonaiskuva artikkelien sisällöstä edes vähän selkenee.
Artikkeleiden välillä on usein myös yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi viime vuonna jotkut neurologiset vaikutukset ja aivoalueet toistuivat useassa artikkelissa ja näitä asioita pyrin yhdistelemään eri värejä käyttämällä, jolloin jo nopealla silmäyksellä huomasin missä muualla sama aihe on ilmennyt. Itse painotin myös niiden artikkelien opiskelua, jotka hyödyttivät eniten myös muiden sisäistämistä. Lähes joka vuosi artikkelikokoelmassa on ollut tieteen filosofian artikkeleita, jotka ovat usein hyvin käsitteellisiä ja haastavia. Itse koin myös, että näiden artikkelien lukeminen jätti opitun asian hyvin irralliseksi kaikesta muusta, kun taas yhdenkin neuropsykologisen artikkelin lukeminen hyödytti muun omaksumista. Toki artikkeleihin kannattaa käyttää kaikki mahdollinen energia, mutta priorisointi on myös oleellista.
Itse jaoin artikkelit myös helppoihin, haastaviin ja ”mahdottomiin”. Helpot artikkelit vastasivat sisällöltään pitkälti jo aiempia tietojani. Esimerkiksi jotkut neurologiset alueet tai muut vastaavat muistuivat mieleen jo lukiosta. Tietenkin helppojakin on hyvä kertailla, mutta itse käytin niihin hyvin vähän aikaa.
Haastavissa artikkeleissa oli paljon uutta tietoa, mutta ne vaikuttivat ymmärrettäviltä. Moni teksti aivokuvantamisen tekniikoista oli todella sekavaa aluksi, mutta pänttäämällä nekin alkoivat muistua mieleen. Haastaviin käytinkin suurimman osan ajastani.
Mahdottomat artikkelit olivat minulle juurikin tieteen filosofiaa käsitteleviä. Vaikka aluksi yritinkin opiskella niitä moneen otteeseen ja kuulla monen henkilön mielipiteitä tekstin tarkoituksesta, ei aihe auennut missään vaiheessa. Kyseiset artikkelit olivat niin käsitteellisiä, että kirjoittajan tuotos tuntui enemmänkin siansaksalta kuin suomelta, joten jätin artikkelit vähemmälle opiskelulle. Lopulta kyseisestä artikkelista tuli vain yksi kysymys ja ajan tuhlaaminen siihen olisi ollut turhaa.