Oon ihan fiiliksissä! Uus lukukausi on polkaistu kunnolla käyntiin ja hommat luistaa. Töitä pitää tehdä ihan hirveästi niin kuin asiaan kuuluu mutta koska tää tulee olemaan mun unelma-ammatti ja tätä haluan tehdä, opiskelu ei tunnu yhtä rankalta tai tuskalliselta. Rakastan oppia uutta alaan liittyvää ja sitähän on paljon. Ollaan aloitettu prosthetic ja operative dentistry missä päästään oppimaan poraamista ja hampaiden valmistelua kruunuja varten. Parasta! Vihdoin tuntuu että oikeasti opiskelee hammaslääketiedettä eikä normaalia lääketiedettä johon kuuluu lähinnä pelkän teorian opettelu ja vähäinen käytännön tekeminen.
Puhuttiin pari päivää sitten kaverin kanssa, joka on normaalin lääkiksen puolella, alojemme eroista. Heillä tulee vasta opintojen loppuosassa potilaskohtaamista verraten mitä meillä on. Tai eihän mekään tietysti oikeiden ihmisten hampaita päästä vielä poraamaan mutta aidon tuntuisten tekohampaiden kylläkin. Hammaslääkis on enemmän käytännössä opettelua, koska vain tekemällä oppii. Vähän kuin amis ja lukio. Amiksessa pistetään about heti tositoimiin kun taas lukiossa keskitytään teorian opiskeluun. Tämä sopii mulle paremmin kuin hyvin, koska välillä teoriaa on vaikea hahmottaa kun ei ole mitään konkreettista mihin verrata. Nyt kun on ne tekohampaat, näkee selvästi miten homma tehdään ja miksi, erottaa eri mutkat ja kuopat sekä muistaa asiat paremmin. Opiskelu ei ole vain tiedon toistamista ”hauki on kala” -periaatteella ilman kokonaiskuvan hahmottamista. Toki onhan meillä toki vielä paljon teoriatunteja mutta opiskelu on silti mieluisampaa näin.
Oli hauskaa kun ensimmäisellä prostetiikan harkassa meille iskettiin muotti missä erilaisia symboleita ja käskettiin alkaa porata niin että pysyy linjojen sisällä ja poraa tarpeeksi syvälle hammasluuhun asti. Yllättävän vaikeaa vaikka kuulostaa simppeliltä. Puhutaan kuitenkin milleistä kuinka paljon saa porata. Homma myös vaatii vakaata kättä sekä hyvää keskittymiskykyä. Hommaan lisäsi ekstramaustetta pitkä harkka-aika, 2-3 tuntia kun poraa niin alkaa sormet ja kädet puuttumaan sekä kramppaamaan. Työasento kun ei vielä ole kuitenkaan paras mahdollinen vaan automaattisesti pitää yrittää tunkea naama mahdollisimman lähelle kohdetta jotta muka näkisi paremmin. Onneksi tiedostaa ettei oikeassa työssä poraukset kestä tunteja putkeen ilman taukoja ja asento muuttuu ergonomiseksi. Niskan puuttumisesta ja kipeistä käsistä välittämättä on tää homma vaan upeeta. En pysty kuvittelemaan että tekisin/opiskelisin mitään muuta alaa.
Meillä on alkanut ns. viikkotestit parissa aineessa. Ne ovat tuottaneet stressiä koko opiskeluryhmälle. Joka viikko oleva koe kuulostaa rankalta ja sitä se onkin. Mutta onneksi osaamme ajatella asian positiivisen kautta, kun opettelemme aiheen kerrallaan, oikeisiin kokeisiin on sitten helpompi vain kerrata asiat eikä alkaa opiskella koko aluetta alusta asti. Tätä muutenkin suosittelen opiskeluissa, sitä mukaan kuin opetetaan, opettele asiat. Näin tekee itselle suuren palveluksen tulevaisuutta ajatellen.
Jos omistat instagramin, käykää tsekkaan Eximia Ulkomaille-tili, sinne mahdollisesti ilmaantuu myöhemmin video missä mun projekti hampaan valmistelusta kruunun laittoa varten.
Täällä on muuten kevät jo hyvää vauhtia tulossa. Päivät valoisia ja aurinkoisia. Tuo yllättäen lisää positiivisuutta opiskeluun sateisen syksyn ja ”talven” jälkeen.
-Eve