Viime aikoina on puhuttu paljon koronan vaikutuksesta oppimiseen sekä siitä, miten pandemia kohtelee epätasa-arvoisesti oppilaita. Korona on luonut uuden epätavallisen tilanteen, jossa yhteiskunnan arkea auttavat ja jäsentävät palvelut on lopetettu tai osittain vedetty pois. Koulujen sulkeuduttua keväällä 2020 jokainen vanhempi ja lapsi huomasi uudenlaisen arjen olevan totta.

Uusi arki ja etäopetus koskettivat erityisesti opettajia. Kunnat eivät ehtineet millään lailla kokonaisvaltaisesti kouluttaa opettajia etäopetuksen toteuttamiseen, opettajien oli vain selviydyttävä ja otettava etäopetus haltuun itse. Hatunnosto opettajille: he selviytyivät pääosin hyvin. Poikkeuksia mahtuu toki aina joukkoon, ja ehkä opetuksen sisältö ja laatu muuttuivat jonkin verran.

Etäopetusarjen haasteita – etäopetus oli haastavaa miltei kaikille

Yksi arkinen etäopetukseen liittyvä ongelma kodeissa on ollut läppäreiden ja muiden päätelaitteiden riittävyys. Esimerkiksi kolmi- tai useampilapsisessa perheessä on varmasti pähkäilty ja mietitty, millä tavoin etäopiskelu järjestetään ja riittääkö sopivia laitteita edes jokaiselle lapselle?

Toinen käytännön havainto on ollut viisi minuuttia ennen opetuksen alkua käsillä oleva tohina, jotta saadaan jokaisen lapsen opetussessio alkamaan. Opetuksen alettua käyttöön liittyvän tuen antaminen vei aluksi aikaa.  Lopulta nämä asiat olivat osa arkipäivää. Pikkuhiljaa aamut ja etäopetussessioiden aloittaminen rutinoituivat ja lapset taitavina oppivat itse menemään opetussessioonsa. Mitähän tästä etäopetussessiosta jäi lapsille mieleen?

Vanhemmille etäopetus on ollut lisätaakka. Vanhempien ollessa etätöissä ja lapsien etäkoulussa on jokaiselle pyrittävä löytämään oma rauhallinen soppi, jossa voi suoriutua tehtävistään. Pienissä kerrostalohuoneistoissa sopiva tila on saattanut loppua kesken. Vanhempien on omien etätöiden ohella oltava tukemassa lapsien opiskelua tai vähintäänkin valvottava, että opiskelu sujuu.

Lounaiden valmistaminen koko joukolle ei sekään ole varmasti ollut ihan vaivatonta. Esimerkiksi viiden henkilön lounaan laittamiseen menee oma aikansa, ellei sitten tyydy eilisiin tähteisiin, leipään tai kaupan valmisruokiin ja eineksiin. Toistuva, helppo ja mielikuvitukseton lounasvalinta alkaa vähitellen kyllästyttää kaikkia. Viikonloppuna tehdyt lihapullat valmistetaan yhtenä päivänä, toisena syödään pinaattilettuja ja kolmantena kanasuikalekastiketta ja riisiä. Jokaisella aikuinen on varmasti ajatellut kiitoksella koulun ilmaista lounasta, kun kotona on ruokahuoltoa pyörittänyt viikon ja viikonlopun.

Etätyö tehostaa työntekoa ja ajankäyttöä

Paljon on puhuttu, että etätyö tehostaa ajankäyttöä ja on tuloksellista. Entäpä, kun siihen liitetään kotikoulu ja em. etäopetukseen liittyvät huoltotehtävät? Olisi kiinnostavaa saada koronapandemian jälkeen tutkimustietoa, miten tehokasta etätyö on ollut. Luulisin, että suurimmalla osalla ajankäytön ja työn tehokkuus on parantunut, jos alun ylenpalttinen kokoustaminen on saatu aisoihin ja työ rytmitettyä oikein. Tällä kokemuksella on suuri merkitys sille, miten työ järjestellään jatkossa.

Aikaisempana käytäntönä ennen koronaa oli pitää viikossa yksi etätyöpäivä. Nyt ollaan täysin vastakkaisessa mallissa. Voisin ennustaa, että tulevaisuudessa työt tehdään jotakuinkin etänä, mutta tiettyjä kiintopisteitä ja sisäisiä kokouksia pidetään edelleen paikan päällä. Niidenkin määrä tulee vähenemään ja etäkokoukset ovat yhä vallitsevampi tapa kokoustaa. Eräs tuttavani mainitsi jo vuosia sitten, ettei ole nähnyt omaa pomoaan koskaan livenä. Pomo istui Lontoossa ja hän täällä Suomessa. Työt tulivat jo silloin tehtyä, niin miksei sitten nytkin.

Isojen kansainvälisten yhtiöiden kokoustamiset ovat olleet etänä jo kauan. Haasteena on etäisyyden ohella myös aikaero eri henkilöiden välillä. Yhteistyö on kuitenkin onnistunut siitä huolimatta. Etätyön tekemiseen vaikuttaa vahvasti työntekijän motivaatio ja kunnianhimo tehdä työnsä ja kehittyä sekä edetä sitä kautta urallaan. Ollaan avoimia uudelle tekniikalle ja toiminnalle – tämä tuo myös työuralle uusia mahdollisuuksia.

Mitä koronasta on seurannut – havaintoja

Karanteenikäsite on tullut selväksi. Samalla on hätkähdyttänyt, miten laajasti infektiotapauksen jälkeen altistuneet laitetaan karanteeniin. Ihan viimeisimmässä Jyväskylässä olleessa ulkomaisille opiskelijoille tarkoitetussa ravintolassa pidetyssä tilaisuudessa infektion sai 100 opiskelijaa ja karanteeniin joutui 1 000. Onneksi karanteenissa voi hyvin työskennellä, eikä se siten ole mikään stoppi esimerkiksi työnteolle. Pienten lasten ja alle 16-vuotiaiden nuorten osalta karanteeni kylläkin haittaa jonkin verran myös vanhempien päivittäistä aikataulua ja työntekoa. Karanteenin aikana on velvollisuus huolehtia lapsesta, kuten normaalisti lapsen ollessa kipeä, sillä erotuksella, että lapsi ei ole kipeä ja hänellä on täysilaidallinen virtaa käytettävänään. Karanteenit ohjaavat taas etäkouluun ja sen tuomiin haasteisiin.

Kun koronan kustannuksia ja vaikutuksia jälkeenpäin käsitellään, on kiinnostavaa nähdä, mitkä asiat korostuvat. Kuten yleensäkin, yksinäisten vanhusten ja oppimisvaikeuksista kärsivien lapsien kohtaamat haasteet saattavat jäädä valtion velkamäärän uutisoinnin alle. Mielenterveyshäiriöistä ja niiden uutisoinnista tulee valitettavasti tietoa vasta tutkimusten valmistuttua, jolloin paras aika käsitellä asiaa on ohi. Bruttokansantuotteen tippuminen 3 % ja kysymys, koska palataan koronaa edeltävälle tasolle, saavat talouskeskustelussa paljon palstatilaa ja ruutuaikaa. Totta kai, onhan kyseessä koko yhteiskunnan pitkäaikaisen toimivuuden kannalta keskeinen aihe. Kuitenkin jokainen lomautettu, irtisanottu ja konkurssiin mennyt yritys on inhimillinen ilmentymä bruttokansantuotteen tippumisesta.

Yritykset omalta osaltaan selvittävät omia kokemuksiaan. Etätyössä ei paljoakaan haittaa synny ns. rutiinitehtävien hoitamisesta, ne sujuvat jopa tehokkaammin. Kokouksia pystytään pitämään ja käytössä on erilaisia pikaviestintäpalveluita, joista näkee muut läsnäolijat. Uutta luovissa ja kilpailukykyä kehittävissä projekteissa ja työtehtävissä, jossa tiimin saumaton, spontaani, usein jopa sanaton viestintä ja epäviralliset käytäväkeskustelut ovat tärkeitä ajatusten sekä innovoinnin kiteytymis- ja iterointituokioita, jäävät pois. Tämän tärkeän työpanoksen yritykset menettävät tällä hetkellä etätöissä. Miten tätä menetettyä panosta voidaan arvioida? Ainakin pidentyneinä aikatauluina, menetettyinä kilpailuetutekijöinä, kaventuvina olemassa olevien tuotteiden ja palveluiden myyntinä, laskevina katteina jne.

Koronapandemian jatkuessa on nostettu esiin oppimisvaikeuksien lisääntyminen. Oppimisvaikeuksista kärsivien lapsien osaaminen taantuu. Erityislapset jäävät väliinputoajiksi, kun strukturoitua tukea vaativaa oppimistilannetta on vaikea järjestää. Lapsen, joka kärsii liiallisesta vilkkaudesta tai muusta oppimista rajoittavasta tekijästä, opetus voi olla yksinkertaisesti liian vaikeaa järjestää kotona. Kouluissa oli pidemmän karanteenijakson aikana mahdollista järjestää opetusta erityislapsille. Oliko tämä mahdollisuus todellinen kaikille? Veikkaanpa, ettei ollut.

Monet nuorista, mm. ylioppilaskokeisiin valmistautuvat abiturientit, valittelivat päivärytmin ja opiskelun aloittamisen haasteista. Tämä on merkittävä havainto: kun elämästä katoaa päivärytmi, voi muidenkin asioiden aikaansaaminen tuntua haastavalta. Olisi selvitettävä, miten paljon alisuoriutumista on tapahtunut. Sillä on seurauksensa yhteiskunnan kilpailukyvyn kehitykselle ja nuoren omalle kehitykselle.

Jotkin oppilaista taasen pystyivät hyödyntämään etäopetusta. Erityisesti tilanteesta hyötyivät vanhemmat oppilaat ja lukiolaiset, jotka pystyivät aikatauluttamaan opiskelujaan ja sellaisia harrastuksiaan, jotka tukivat opiskelua. Omatoimisuus ja lahjakkuus yhtälönä on tuottanut parhaan tuloksen, ja oppilaat ovat voineet edetä opinnoissaan nopeammin ja siten voittaa aikaa. Eräs oppi koronasta on, että opetusta ja oppimista tulisi voida tukea yksilöllisesti. Jokaiselle oppilaalle olisi mahdollista nykyteknologialla taata erilaisia tapoja suorittaa opintojaan. Yhdelle sopii oppitunnit ja siellä läpikäytävät asiat ja tehtävien tekeminen, toiselle taas pelkkä teorian itseopiskelu ja tehtävien tekeminen. On olemassa myös erilaisia teknologisia alustoja ja ohjelmistoja, joilla voidaan tukea opiskelijaa. Päättäjien tulisi olla selvillä erilaisista tarjoilla olevista oppimisratkaisuista ja suhtautua avoimin mielin niihin, aloittaa kokeiluja ja panostaa uudenlaisiin ratkaisuihin. Tällä tavoin Suomi kulkee oppimisen keulapaikalla ja näkemyksemme uusista menetelmistä ja ratkaisuista on maailman edistyksellisin. Näin toimien oppimistulokset pysyvät korkeina jatkossakin.

Opettajien työ on ollut puurtamista koronan keskellä. Mietitään tilannetta: opettaja työskentelee kotona, ja paikalla on myös opettajan omat lapset, jotka pitää järjestää etäkouluun. Tämän jälkeen opettajan täytyy aloittaa oma opetus luokalleen. Opetuksessa tulisi pyrkiä edistymään opetussuunnitelman mukaan, eikä heikoimpia saisi unohtaa. Aikaa tulisi löytyä tuntien ja kokeiden valmisteluun sekä tukiopetuksen pitämiseen. Oma kokemukseni oli, että lapsien tuntimäärä pieneni ja lapsille annettiin enemmän kotitehtäviä. Tämä johtuu siitä, että opetuksen suunnittelu- ja työkalut eivät vastaa teknologisesti tätä ajanhetkeä.

Koronan seurauksena olisi analysoitava, miten etäopetus voidaan toteuttaa ja uutta teknologiaa ottaa käyttöön, niin, että ne tehostavat opettajan työtä ja hälventävät stressiä. Kyllä opettajat tämän hetkellisen pandemian kestävät, mutta tätä on käytettävä oppina opetuksen kehittämiseen jatkossa, niin, että sekä tavallisessa tilanteessa että erityistilanteessa pystytään opetusta antamaan ja oppimista tukemaan tehokkaammin kaikkien nuorten ja lapsien osalta.

Etäopetuksesta kärsivät lapset ja nuoret. Olen kuullut etäopetuksen aikana tapahtuneesta nuoren opiskelijan itsemurhasta, se totisesti pani miettimään, huolimatta siitä, ettei tiedä kaikkia tapahtuman taustoja. Lapset ja nuoret niin meillä kotona kuin muuallakin ovat toivoneet, ettei etäopetusta enää tulisi. Toivotaan.