Suomen hallitus päätti vuoden 2020 lopussa, että oppilaille kustannetaan toisen asteen oppimateriaalit. Taustalla on oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen asti. Oppimateriaalit kustannetaan siis jatkossa yhteiskunnan toimesta. Tämä ei ole pikku juttu, vaan useiden satojen miljoonien eurosatsaus opiskeluun vuodessa.
Syyslukukaudella 2021 lukion ja ammattikoulun aloittavat saavat siis ilmaiset oppimateriaalit. Siitä eteenpäin vuosittain uudella ikäluokalla, ja kahden vuoden päsätä kaikilla toisen asteen opiskelijoilla, on ilmaiset oppimateriaalit. Entä hankitaanko tietokoneet myös opiskelijoille?
Tämä ei voi olla vaikuttamatta oppimateriaalien luonteeseen. On myös huomattava, että etäopetus on tullut jäädäkseen. Osa opinnoista suoritetaan jatkossa etänä koronapandemian jälkeisenä aikana, siitä on kiistatonta tehokkuusetua. Ehkä oppilaat voivat valita itse, miten osallistuvat opetukseen!
Uuden sukupolven oppimisohjelmat ovat tulossa
Mikä sitten on oppimateriaali? Kun opiskelu on selvästi siirtymässä ohjelmistopohjaisiin ratkaisuihin, ovat sähköiset kirjatkin jo vanhanaikaisia. Kukin oppikirjakustantamo kehittää vimmatusti seuraavan sukupolven sisällöntuotantoalustaa erilaisine ominaisuuksineen. Erilaisia alustoja on nyt useita, mutta parhailla on myös hyvä sisältö valmiina. Tämä mahdollistaa kilpailuedun saavuttamisen pelkkiin sisältö- ja oppimisen hallinta-alustoihin (LMS) nähden. Nämäkään eivät hyödynnä tämän päivän teknologisia mahdollisuuksia. Nyt on mahdollisuus jo hypätä seuraavan sukupolven oppimiseen ja oppimissovelluksiin ja -softiin. Ensimmäiset tekoälypohjaiset oppimisen ohjelmistot (ITS, ILS) ovat jo tulossa markkinoille. Niiden kehittely vie tosin vuosia, koska perus- ja soveltava tutkimus sekä tuotekehittely on aikaavievää. Maailmalla on neljä yritystä, jotka ovat kehityksen kärjessä. Suomalainen Eximia on yksi niistä.
Mitä oppiminen on oppimateriaalien kannalta katsottuna? Kun opetus toisella asteella ja aikaisemminkin siirtyy enemmän etäopetusta sisältäväksi, niin opiskelijat ja opettajat hyötyvät tekoälypohjaisista järjestelmistä, jotka tukevat ja parantavat osaamista. Tekoäly on mahdollista ja kannattavaa valjastaa oppimiskäyttöön. Se laajentaa opiskelijoiden omia mahdollisuuksia päättää omasta opiskelustaan ja ajankäytöstään sekä tehostaa oppimista tarjoten kertaamista ja toistoa ja tehtäväpalautetta samassa ajassa välittömästi – tähän ei mikään muu järjestelmä pysty. Tämä tehostaa oppilaiden opiskelua ja opettajien ajankäyttöä. Opettajat voivat seurata oppilaiden tekemien tehtävien määrää digitaalisesti omalta liittymältä.
Yksilöllisyys ja joustavuus kasvattavat suosiotaan
Yksilöllisten ominaisuuksien huomioimista opiskelussa on pidetty tärkeänä, mm. entinen pääministeri Esko Aho puhui aiheesta taannoin YLEn Ykkösaamu-ohjelmassa. Miten se toteutetaan, ja mitä yksilöllisyys on? Kyseessähän on yksilöstä käsin tarkasteltuna kunkin oppijan mahdollisuudesta opiskella etänä ja oppitunneilla oikeassa suhteessa. Lisäksi järjestelmien täytyy tukea oppilasta (tutorointi). Ainakin uudenlainen etä- ja läsnäolo-opintojen keskinäinen suhde toisi joustoja ja huomioisi eri tilanteissa olevia opiskelijoita. Perusteena yksilölliselle opiskelulle on yksittäisten opiskelijoiden opintojen tehostaminen huomioon ottaen omat lähtökohdat. Esimerkiksi vamma tai sairaus saattaa rajoittaa opiskelua ja sitä voitaisiin tehostaa. Monilla opiskelijalla on nykypäivänä neuropsykologisia haasteita tai oppimisvaikeuksia, ja heille saattaisi erilainen rytmitys etä- ja läsnäolo-opetuksen suhteen olla toimivampi. Nuoret harrastavat jo varhain ammattimaisesti erilaisia lajeja, jolloin perinteisen koulunkäynnin sisällyttäminen elämänvaiheeseen luo haasteita. Moni asuu lukioista kaukana, jolloin tuntuu järjettömältä matkustaa kymmeniä kilometrejä tai muuttaa peräti toiselle paikkakunnalle asumaan heti peruskoulun jälkeen.
Keskiössä kuntien oppimateriaalien hankinta
Kun kuntien ja kaupunkien opetustoimien avustuksella lukiot sekä ammattikoulut ryhtyvät tilaamaan opintomateriaaleja, pitäisi heillä olla ammattitaitoa ja kykyä nähdä oppimisessa tapahtumassa oleva generaatioloikka ja ymmärtää uusien älykkäiden oppimisjärjestelmien opiskelua tehostava vaikutus. Lisäksi uudet tehokkaat järjestelmät, jotka kulkevat oppilaiden mukana niin sisältöine kuin tehtävien tarkastuksineen, voisivat olla jopa edullisempia. Asiaa sietäisi kuntien ainakin tutkia. Uhkana on, että tukeudutaan entiseen, vanhaan, ja Suomi menettää digitaalisessa oppimisessa etulyöntiasemaansa, mikä meillä on tällä hetkellä EU:ssa. Viro taitaa porskuttaa jo käden mitan edellä!
Opettajan valmistelutyö ja oppilaiden osallistuminen muuttuu
Opettaja ohjaa ja vastaa opetuksen suunnittelusta ja järjestelystä. Oppituntien järjestely eroaa perinteisestä. Vanha perinteinen tapa on luoda ja käydä läpi oppiaineen asioita luennolla kirjoittaen tai valmista tekstiä käyttäen. Erityisesti esimerkkien laatiminen ja suorittaminen on oppimisen (tajuamisen kannalta) kullanarvoista. Kun esimerkki selostetaan, on se helppo toteuttaa etäopetuksessa, mutta sen suorittaminen vaiheittain edeten voi asettaa haasteita. Tähänkin on viljalti mahdollisuuksia: kameratoimintoja voidaan laajentaa ja paperi pöydällä toimii tauluna. Oppilaiden osallistuminenkin ”tulemalla taululle” on mahdollista esim. Webexin sovelluksessa.
Nykyaikana oppilaiden on osattava käyttää erilaisia sisällöntuoton ohjelmistoja vastaamisessa. Erilaiset editorit, kuten Marvinsketch, Geogebra tai Abitti, ovat Suomen lukiolaisille tuttuja. Matematiikkaa kirjoitetaan kuten tekstiä kirjainten ollessa matemaattisia merkkejä. Tämän päivän oppilaat osaavat editorien käytön ja kehittyvät edelleen. Välillä on kuitenkin edelleen syytä turvautua kynään ja paperiin!