Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta maaseudulta. Lapsuuteni kirmailin pitkin metsiä ja peltoja suurimpana huolenaiheena salaisen karkkivaraston riittävyys seuraavaan karkkipäivään asti. Alakouluikäisenä toiveammatikseni ystäväkirjoihin raapustin poptähti ja urheilija. Ensisijaisesti tuohon aikaan panostin poptähden uraan, jota luotiin koulun joulujuhlissa Apinatytöt-nimisen duon omilla biiseillä. Menestys oli taattu esityksiemme laulun ja tanssin sulavissa yhdistelmissä, kunnes viidennellä luokalla opettaja ehdotti pianosäestystä lisätäkseen esityksiemme vokaalista nautintoa. Selvisi, että laulumme ei osunut täysin nuotilleen muiden säveltämissä kappaleissa eikä musikaalinen lahjakkuutemme vastannutkaan ihan poptähtitasoa, joten oli aika siirtyä toisenlaisiin tulevaisuuden visioihin. Urheilijan uraan panostan edelleen kestävyysjuoksijana, joten siitä lapsuuden haaveesta pidetään vielä sitkeästi kiinni. Tosin nykyään hieman erilaisena ammattiyhdistelmänä kuin poptähti-urheilijana. Lapsena poptähti/huippu-urheilija kuulosti aivan mahdolliselta ja lupaavalta ammatinvalinnalta.
Laulajan uran kariuduttua kokeilin myös taitelijan uraa maalaamalla öljyväriteoksen äidin näyttelyyn, se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi rasittavan hitaan valmistusprosessinsa takia. Opettajan ammattia pohdin musiikki- ja taitelijauran kariuduttua, mutta ne mietteet hävisivät nopeasti yläasteelle siirryttyäni ja voin myös kuvitella, että yläasteeni ruotsin opettaja ei suosittelisi ammatinvalintaansa kenellekään… Yläasteen biologian ja terveystiedon tunnit taisivat olla ratkaisevia hetkiä, jolloin uravalintani selkeytyi. Halusin lääkäriksi, mielestäni ihmiskehon rakenne, toiminta ja toimimattomuus olivat erityisen mielenkiintoisia jo murrosikäisenä. Edelleen näin varttuneemmalla iällä (tammikuussa 20 vuotta, joka on lähempänä neljänkympin kriisiä kuin omaa syntymää) tulevaisuuden visioinani ovat lääketieteen opiskelu ja myöhemmin jokapäiväinen valkotakkisuus.
Linnea