Mihin suuntaan oppiminen kehittyy? Korona on kiihdyttänyt digitalisaatiota myös koulutusalalla. Hienoja oppimisen järjestelmiä on olemassa markkinoilla jo useita. Uusien palveluiden esiinmarssi kiihtyy, ja etäopetus ja verkkokurssit tulevat lisääntymään myös koronan jälkeisessä maailmassa. Mikä on teknologian tuottama lisäarvo? Tällä hetkellä opetuksen ja oppimisen kannalta teknologia johdattelee uusia digitalisoituneita oppimisen käytäntöjä. On helppo ymmärtää arvosanojen, koenumeroiden ja suoritustietokantojen ylläpidon helppous sekä yksinkertaisten tehtävien automaattinen tarkastaminen. Monipuolisten, osaamista ja oppimista lisäävien sekä kannustavien teknologien olemassaolo on vielä kuitenkin vähäinen.
Ilmiömäinen ilmiöoppi?
Teknologia vaikuttaa opiskeluun ja opetukseen, mutta myös muutamat muut oppimisen ilmiöt ovat viime aikoina pöyhineet perinteisiä oppimisen ja opetuksen käytäntöjä. Ilmiöoppiminen on ollut viime aikoina vallitseva pienten koululaisten opetuksessa oleva metodi. Matematiikan laskusääntöjä opetetaan erilaisilla käytännön toimilla ja tekemisellä. Suurempi kuin -merkki voikin olla krokotiilin kita. Samalla on havaittu, että joissakin oppiaineissa taso on laskenut. Olisiko mahdollista, että ilmiöoppiminen on vähentänyt rutiinin saavuttamista ja osaaminen on siksi heiveröisempää? Useat matematiikan opettajat ovat kertoneet, miten nykyjään hallitaan heikommin matematiikan laskusääntöjen rutiinit. Osaaminen on varmaa rutiinisuorittamista ja taitoa soveltaa sitä uusissa tilanteissa (ns. uusi oppiminen).
Unkarilainen ilmiöoppimista hyödyntävä matematiikan opetus on kiinnostanut EU:ssa viime aikoina, ja useissa jäsenmaissa on käytetty hyväksi Varga-Nemenyin kehittämää metodia, jossa pyritään luomaan vankka pohja matemaattisten käsitteiden ymmärtämiselle hyödyntäen leikkiä, ilmiöitä ja kokemuksia esimerkiksi luontoympäristössä. Numerot tulevat mukaan laajemmin vasta, kun peruskäsitteet hallitaan hyvin. Tehtävät ratkaistaan äidinkielellä, jolloin myös äidinkielen opetukseen ja oppimiseen panostetaan. Menetelmä vaatii opettajalta hyvää perehtyneisyyttä, mikä onkin yksi menetelmän ongelmista. Tämänkaltainen opetus on perinteistä opetusta vaativampaa, koska opettajan tulee osata sanallisesti perustella erilaisten matemaattisten teorioiden käyttöä ja kitkeä pois väärää ajattelua koko ryhmältä. Opettajan pitää olla selvillä tarkasti jokaisen edistymisestä luokassa. Myös arviointi perustuu jatkuvaan, aika ajoin tapahtuvaan testaamiseen. Isoja kokeita ei välttämättä ole.
Vasta, kun oppilailla on hyvä perusymmärrys, otetaan numerot laajemmin käyttöön. Unkarilaisessa matematiikassa oppimisvaikeuksista kärsiville annetaan matematiikan ja äidinkielen lisäopetusta ja tehtäviä eli lisätään toistoja. Unkarilainen opetus valtaa alaa myös meillä, ja laadukkaasti opettajia tukemalla ja myös osaamistasoa parantamalla voidaan saavuttaa aikaisempia parempia tuloksia. Nyt näyttää, että olemme jäämässä matematiikan opetuksessa jälkeen, ja matematiikkaa pidetään vaikeana ja työläänä oppiaineena. Hyvän ymmärryksen saa vain panostamalla aikaa ja tekemällä riittävästi toistoja. Onko vallalla liikaa kaikki heti -ajattelumalli, joka ei korosta riittävästi pitkäjänteisyyttä?
Yksin vai yhdessä?
Ryhmätöiden osuus on lisääntynyt koulunkäynnissä. Ihan pieniä alakoululaisia ei vielä ohjata ryhmätöihin, mutta siitä ne alkavat pikkuhiljaa yläasteella, lukiossa ja erityisesti amk:ssa. Ryhmätöiden tavoitteena on yhdessä käyttää kunkin osaamista optimaalisesti ja selvittää annetun aiheen eri näkökohtia. Kun jokainen tuo ryhmätyöskentelyyn oman panoksensa, voisi ajatella ryhmätöissä syntyvän tuloksen olevan enemmän kuin osiensa summa. Vai onko se vähemmän? Purnaustakin kuuluu: joku tekee toista enemmän, ja silti kaikki saavat saman numeron. Arvostelu ei siis ole välttämättä oikeudenmukainen. Ryhmätyöt hankaloittavat aikataulusuunnittelua, sillä yhtenäinen aika olisi löydettävä kunkin 3–5 jäsenen kalenterista. Tämä risoo varmasti sitä ammattimaisesti treenaavaa muusikon tai urheilijan alkua, joka jo muutenkin on mahdollisesti hyvä opiskelija ja selviytyy itsellisesti tehtävistä ja opiskelusta.
Jatkuva arviointi – korulauseita vai konkretiaa?
Jatkuva arviointi on jalo tavoite: siinä arvioidaan oppilaan suoriutumista jatkuvasti. Miten opettaja voi objektiivisesti toteuttaa tasa-arvoisen, oppilaita yksilöllisesti kohtelevan arvostelun? Motivoitunut opettaja luo oman toimivan järjestelmän, ja muut vetävät numerot hihasta. Suomalaisia opetusmenetelmiä ovat halunneet ottaa käyttöön myös kansainväliset asiakkaat. Kun toteutusta on ryhdytty laatimaan, ovat tilaajat kalvenneet ja ilmoittaneet, että ihan hyvä, mutta kyllä sitä perinteistä opetusta ja kokeitakin pitää olla. Kokeella numeron perustana on siis ihan selkeä paikkansa.
Osallistaminen ja siihen liittyvä ryhmäyttäminen on laajalti läsnä perusopetuksessa yläasteella, toisen asteen opinnoissa sekä korkea-asteella. Tavoitteena on oppilaiden osallistaminen erityisesti yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta. Käytännössä osallistamisessa opettaja antaa oppilasryhmille jonkun itsellisen aiheen ja näin ollen luovuttaa ns. ohjaavaa opetusvaltaa oppilailleen. Tavoitteena on itsellinen osallistuminen yhteiseen tavoitteeseen.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa osallistaminen jakaantuu viestintätaitojen kohentamiseen, ajattelun ja oppimisen kehittämiseen, kulttuuriseen vuorovaikutukseen, teknologia- ja viestintäosaamiseen sekä työelämätaitoihin ja yrittäjyyteen. Tavoitteet ovat todella laajat. Väkisinkin jää miettimään, miten tätä kaikkea voisi vielä edistää, sillä tuntuu, että tavoitteet ovat jossain määrin korulauseita.
Eräänä keinona voisi olla selkeämmät kokonaisuudet ja edellä mainittujen osa-alueiden konkretisointi ja arvostelu jollain lailla. Toisaalta samaan hengen vetoon pitää kysyä, eikö keskeisten aineiden perustaitoja tulisi korostaa ja panostaa ajattelun ja oppimisen kehittämiseen.
Koulumenestys ja sitä kautta syntyvä myönteinen suhtautuminen yhteiskuntaan, luontoon ja läheisiin voisi olla selkeä tavoite, jolloin oppimaan oppimisen prosessia ja ajattelun kehittämistä käytäisiin läpi konkreettisemmin ja samalla huomioiden yksilölliset erot. Tällöin toimintasubjektina olisi motivoitunut opiskelija, joka keskittyneesti ja tarkkaavaisesti seuraa tai itsellisesti opiskelee ja ymmärtää kertaamisen elintärkeän roolin asioiden oppimisessa ja sisäistämisessä. Mikäli oppilaalla on yksilöllisiä haasteita esim. tarkkaavaisuuden tai itseohjautuvuuden alueilla, voidaan tarjota erilaisia hyväksi osoittautuneita valmiita toimintamalleja parantaa ja kehittää kyseisen oppilaan ongelma-alueita.
Suomi kiinni koulutusmarkkinoihin
Maailman oppimismarkkinat ovat muuttumassa sitä mukaa, kun Aasian elintaso nousee. Tänä päivänä noin miljardi oppilasta etsii laadukasta ja sopivaa jatko-opiskelupaikkaa. Tämä matkailu on globaalisti kaikkein halutuinta matkailua, sillä nuoret ihmiset etsiytyvät jatko-opiskeluihin, elävät, käyttävät palveluita ja mahdollisesti jäävät opintojen jälkeen työskentelemään uuteen maahan. He pariutuvat ja sitoutuvat yhteiskuntaan tiukemmin. Suomi on jäänyt tästä junasta. Vasta viime vuosina ovat korkeakoulut ja yliopistot heränneet tähän massiiviseen vuotuiseen muuttoliikkeeseen.
Tulokset ovat kuitenkin aika laihoja. Syynä on vallitseva ajattelutapa ja halu olla muuttamatta vanhoja rakenteita ja toimintamalleja. Koska kyseessä on muuttoaalto maailmalla, yliopistot, asuntopalvelut ja erilaiset muut tarvittavat palvelut ovat todella isoa liiketoimintaa. On normaalia, että koulutus on osa liiketoimintaa. Suomessa ei näin ole, sillä julkinen sektori ei kykene olemaan ”ahne” opiskelijoiden houkuttelija taloudellisin perustein, ja se pääsääntöisesti toteuttaa sille annettua opetuksen toteuttamistehtävää. Ammattikorkeakoulut ovat tässä asiassa yliopistoja kirkkaasti edellä. Globaalisti koulutusmuuton voittajia ovat tietysti USA, Australia ja Englanti. Brexitilläkään ei liene kummoisempaa vaikutusta, koska tulijat ovat paljolti Euroopan ulkopuolelta.
Ihmisten liikkumisen sijaan olisi myös kyettävä tarjoamaan oppimisjärjestelmiä ja erilaista oppimisen teknologiaa, jotka tehokkaasti auttavat opiskelijoita saavuttamaan unelmiansa. Tällaisilla ratkaisuilla tulee olemaan kiistatta isot markkinat näin korona-aikana ja sen jälkeen. Kaikki globaalit ja eri alueiden isot ja merkittävät koulutusjärjestäjät haluavat olla mukana koulutuksen tekoälyratkaisujen kehittämisessä ja saada osansa skaalautuvista markkinoista.
Lopulta, vaikka teknologia kehittyy, ja huolimatta siitä, mitä ihmeellisimpiä huippuominaisuuksia ja älykästä tekemistä koulutusohjelmistot ja -alustat tekevät, on perinteisen oppimisen testaaminen ainakin globaalisti vielä tärkeässä osassa. Peter Westerbackan suusta kuultua eräässä esityksessä: ”ulkomailla kiinnostuttiin Suomen edistyneestä opetuksesta, niin sitten pyydettiin suomalaisten kehittyneitä malleja ja käytäntöjä, kunnes tajusivat, että opetuksessa ei ole lainkaan kokeita ja luokkaopetuksessakin käytetään osallistamisen metodeja, jolloin pyysivät muuttamaan asian niin, että on perinteistä opetusta ja kokeita”.
Minkä numeron oppilas sitten saa? Perinteinen, ehkä suurin vedätys on ollut tuntiaktiivisuus. Opettajat ovat korostaneet, että aktiivisuudella voi saada numeroa ylöspäin. Noh, kyllä se jollain lailla varmaankin on totta. Tuntiaktiivisuus on hyvä, mutta osaaminen ratkaisee. Korona-aikana on myös otettu laajemmin käyttöön oppilaiden itsearviointia, ja useat opettajat ovat kertoneet, että oppilaat ovat kriittisiä ja tiukkoja itseään kohtaan. Opettaja kuitenkin haluaa mieluummin antaa hyvän kuin huonon numeron. Niin, ja se ”pärstäkerroin”: myönnän itse, että olen siitä ainakin itse joskus hyötynyt, eli opettajat ovat kuitenkin loppujen lopuksi tuiki tavallisia ihmisiä.
Lue täältä, kuinka me Eximialla ratkaisemme oppimisen haasteita tulevaisuudessa ja nyt koronan aikana – emmekä vain Suomessa, vaan myös kansainvälisessä mittakaavassa.