Lukio on jälleen vakavan haasteen edessä, tasa-arvoinen opetus alkaa horjua

Vuonna 1968 säädettiin peruskoulun puitelaki, jonka tarkoituksena oli ulottaa tasa-arvoinen opetus kaikkialle Suomeen. Asiasta väännettiin tuolloin myös eduskunnassa. Kun aloitin itse koulun, olin kansakoululainen, mutta pian statukseni muuttui peruskoululaiseksi. Samalla käynnistyi yhdenvertainen, vanhempien asemasta riippumaton, oppimiskehitys. Viimeiset 10 vuotta erot oppimisessa ovat taas lisääntyneet. Taustalla ovat osin perinteiset ja osin uudet ilmiöt: verkkopalveluiden kilpaileminen nuorten ajankäytöstä, vanhemmilta omaksutut mallit, jotka eivät kannusta opiskeluun, vierasperäisten oppilaiden osuuden kasvaminen sekä yleismaailmallinen ja yhteiskunnallinen kehitys.

Koulun haasteena on ollut kamppailla heikkenevää osaamista vastaan (erityisesti kasvava opetuksesta putoajien joukko huolettaa). Työelämän tarpeiden huomioon ottaminen sekä vielä hengissä oleva ihanne tasa-arvoisuudesta ja mahdollisuudesta opiskella kaikkia aineita ovat tärkeitä lainmukaisia peruspilareita ja ne ohjaavat yhä suomalaista koululaitosta.

Peruskoulu – ja sen mukana lukio – rantautuivat likipitäen kaikille merkittävimmille kylille Suomessa, jotta opiskelumahdollisuudet olisivat yhtäläiset kaikkialla. Lukioverkosto on laaja, ja lukiot sijaitsevat hajallaan ympäri maata. Sitä mukaa, kun kuntien väestöt ovat pienentyneet, ovat opiskelumahdollisuudet ja kurssitarjonta heikentyneet. Erot hyvin ja heikosti lukiossa pärjäävien välillä ovat kasvaneet. Syrjäseudulla pudonneet oppilasmäärät ovat aiheuttaneet monelle lukiolle olemassaoloon liittyvän haasteen. Tosiasioita kannattaa analysoida silmät auki ja tunnustaa, että OPS:n muuttuessa lukio-opetus yrittää vastata miltei mahdottomaan haasteeseen. Hieman pelottaa, mikä on tilanne 3 vuoden kuluttua. Kunnat ovat avainasemassa, sillä toisen asteen opetuksen järjestämisen vastuu on edelleen niillä.