Vuoden 2018 pääsykokeen fysiikan osuus oli tehtävineen ja aihealueineen melko samanlainen kuin aikaisempinakin vuosina. Esimerkiksi tehtävässä 15 käsiteltiin äänen intensiteettiä ja tehtävässä 17 radioaktiivisuutta, kummatkin toistuvia teemoja pääsykokeissa. Osa tehtävistä vaati selvää oivalluskykyä. Viime vuoden laskinuudistus näkyi pääsykokeessa, sillä esimerkiksi tehtävissä 14, 18 ja 19 ei ollut annettu lainkaan numeroarvoja, jolloin tehtävissä täytyi työskennellä pelkästään kirjainten avulla. Muutamissa tehtävissä tuli tarpeeseen myös liitteenä olleet sin (x) – ja  lg(x) -taulukot. Pääsykokeeseen ei ollut luvattu kaavakokoelmaa, mutta onneksi sellainenkin pääsykokeen liitteistä löytyi. Monivalinnat liittyivät melko tasaisesti eri fysiikan kursseihin, ja tuttuun tapaan osa monivalinnoista vaati kirjatietoa.

Yleisesti ottaen kokelaalla on ollut hyvät mahdollisuudet saada paljon pisteitä fysiikan osuudesta, jos hän on vain ratkonut ahkerasti aiempien vuosien pääsykoetehtäviä ja panostanut myös haastavampiin tehtäviin. Alla on kommentoitu tarkemmin tehtäviä 14-19.

Tehtävä 14 oli hyvin klassinen tehtävä, jossa elektroni kulkee homogeenisen sähkö- ja magneettikentän läpi. Tehtävän a)-kohdassa tuli päätellä ja perustella, mitä polkua pitkin elektroni kulkee, kun sähköisen voiman suuruus on pienempi kuin magneettisen voiman suuruus. Magneettisen voiman suunta tuli päätellä oikean käden säännön avulla, jolloin oikeaksi poluksi paljastui p3. Tehtävän b)-kohdassa tuli johtaa sellainen elektronin nopeuden suuruus, jotta elektroni kulkee suoraan kenttien läpi. Oikea vastaus v= E/ B löytyy lähes jokaisesta lukion sähkömagnetismin kurssin kirjasta. Lisäksi tuli määrittää elektronin varauksen ja massan suhde, kun on käytetty kiihdytysjännitettä U. Tässä tarvittiin työperiaatetta, ja vastaus tuli antaa kirjainmuodossa, sillä suureiden numeroarvoja ei ollut annettu.

Tehtävä 15 oli melko perinteinen valintakoetehtävä, jossa piti ratkaista äänen suurin mahdollinen intensiteettitaso. Äänen intensiteetille oli kuitenkin annettu kaava

missä Δp oli suurimman ja pienimmän ilmanpaineen erotus, Zs akustinen impedanssi, ρ ilman tiheys ja v äänen nopeus ilmassa. Tehtävässä oli kerrottu, että vallitseva ilmanpaine on 100 kPa, jolloin tämä toimii paineen perustasona. Paineen pienin arvo on siis 0 kPa ja suurin 200 kPa, joten Δρ= 200 kPa. Luultavasti monella kokelaalla on ollut houkutus käyttää väärä arvoa Δρ= 100 kPa. Jotta suurimman intensiteettitason numeerisen arvon sai laskettua kaavalla

täytyi kokelaan hallita kymmenpotensseilla laskeminen ja osata käyttää logaritmin laskusääntöjä, jotta logaritmin arvon sai katsottua liitteenä olleesta logaritmitaulukosta (taulukossa oli listattu kymmenkantaiset logaritmit vain luvuille 0,01;0,02…0,99;1,00).

Tehtävä 16 oli sinänsä haasteellinen, sillä tässä piti muistaa käyttää valaistusvoimakkuuden kaavaa

missä

on valovirta ja A tasaisesti valaistu pinta-ala. Jos kaavaa ei muistanut ulkoa, niin se löytyi kaavaliitteestä. Tehtävän a)-kohdassa piti oivaltaa, että valo jakautuu tasaisesti puolipallon pinnalle. Tehtävän b)-kohdassa taas piti osata kirjoittaa verranto ja havaita, että valovirta pysyy vakiona. Näitä käyttämällä sai ratkaistua linssin etäisyyden työtasosta, jotta vaadittava valaistusvoimakkuus saavutettiin.

Tehtävä 17 oli perinteinen radioaktiivisuuden tehtävä. Tehtävä on tuskin tuottanut kokelaalle vaikeuksia, jos hän on vain ahkerasti ratkonut aikaisempien vuosien radioaktiivisuutta käsitteleviä pääsykoetehtäviä.

Tehtävä 18 oli mekaniikan tehtävä, jossa tarvittiin ympyräliikkeen ja vaakasuoran heittoliikkeen tuntemusta. Tehtävässä piti ratkaista lelun vaakasuora lentomatka. Tehtävässä ei kuitenkaan ollut annettu numeroarvoja, joten vastaus tuli antaa kirjainmuodossa. Keskeistä oli ratkaista ensiksi lelun ratanopeus annettujen suureiden avulla, ja tämän jälkeen käyttää ratkaistua nopeutta vaakasuoran heiton lähtönopeutena, kun naru katkeaa. Pelkillä kirjaimilla työskentely on saattanut tuottaa kokelaassa epävarmuutta, jos hän on tottunut laskemaan numeerisia väliarvoja.

Huomautus. Pääsääntöisesti fysiikan tehtävissä on hyvän tavan mukaista ratkaista aina kysytty suure kirjainmuodossa ja vasta lopussa sijoittaa numeroarvot (tästä voi poiketa, jos ratkaisu selkiytyy väliarvojen avulla). Jos kokelas on tätä hyvää tapaa noudattanut, niin numeroarvottomat tehtävät eivät todennäköisesti tuota vaikeuksia. Jos kokelas on taas tottunut laskemaan useitanumeerisia välituloksia, niin tästä tavasta olisi syytä opetella pois.

Tehtävä 19 käsitteli Newtonin toista lakia ja liikemäärän säilymistä. Tehtävässä oli annettu Newtonin toinen laki muodossa

josta piti a)-kohdassa johtaa yhtälö vakiomassaisen kappaleen tapauksessa. Johto on hyvin lyhyt:

jossa lähinnä täytyy osata ottaa vakiomassa m ulos muutoksesta ja havaita, että kiihtyvyys on nopeuden muutos aikayksikössä.

Tehtävän b)-kohta saattoi olla huomattavan haasteellinen, jos kokelas ei ole nähnyt liikemäärän säilymisen todistusta aikaisemmin. Monella kokelaalla onkin todennäköisesti ollut vaikeuksia, kuinka tehtävässä lähdetään edes liikkeelle. Itse todistus b)-kohdassa on kuitenkin melko lyhyt: Merkitään kappaleiden 1 ja 2 liikemääriä , jolloin systeemin kokonaisliikemäärä on . Nyt jos kappale 2 vaikuttaa kappaleeseen 1 voimalla ja kappale 1 vaikuttaa kappaleeseen 2 voimalla niin Newtonin kolmannen lain nojalla ja siten

Siis n muutos ajan suhteen on nolla. Koska pysyy vakiona ajan funktiona, niin systeemin kokonaisliikemäärä säilyy.

Huomautus. Tarkalleen ottaen ajatellaan infinitesimaalisen pieneksi aikaintervalliksi dt. Tällöin Newtonin toinen laki on muotoa

missä siis oikealla puolella on vektoriarvoisen funktion aikaderivaatta. Jos törmäävien kappaleiden muodostamaan systeemiin ei vaikuta ulkoisia voimia, niin vastaavasti saadaan johdettua (kuten yllä)

jolloin pysyy vakiona ajan funktiona. Tehtävässä on kuitenkin käytetty aikaintervallia , sillä vektoriarvoisten funktioiden derivointi ei kuulu lukion oppimäärään.