Kevään 2017 lääketieteellisten alojen valintakoe painotti fysiikkaa hieman muita oppiaineita enemmän, sillä fysiikassa oli hieman enemmän monivalintoja kuin biologiassa (20>16) ja enemmän muita tehtäviä kuin kemiassa (6>4).

Tänä vuonna myös laskinuudistus astui voimaan, jonka seurauksena muun muassa eksponenttien, logaritmien ja trigonometristen funktioiden arvojen laskeminen hankaloitui. Fysiikan tehtävissä tämä kuitenkaan ei näkynyt suuresti. Monivalinnoissa laskeminen oli pääasiassa kerto- ja jakolaskutoimituksia. Tehtävissä 2, 3 ja 4b puolestaan käsiteltiin yleisiä lausekkeita ilman lähtöarvoja, joten ne olivat täysin ratkaistavissa kynällä ja paperilla.

Tehtävät 5,6 ja 7 puolestaan sisälsivät useampia laskutoimituksia, joiden ratkominen nelilaskimen alkeellisilla näppäinominaisuuksilla luonnollisesti saattoi vaatia ylimääräistä aikaa. Näistä kuitenkin vain tehtävä 7 sisälsi taulukkoa vaativia funktioita, sillä arcsin(x) ja ln(x) lukuarvojen laskeminen ei nelilaskimella onnistu (näistä tosin arkussinin arvo oli pääteltävissä muistikolmioiden avulla).

Nelilaskimen käytön tehokkaasta hallinnasta sekä sen funktioiden rajallisuuden ymmärtämisestä oli tietenkin huomattavaa hyötyä ajankäytöllisesti. Esimerkiksi välivaiheisiin ja laskutulosten tarkistamiseen kuluu enemmän aikaa nelilaskimella kuin monipuolisella nykylaskimella. Taulukoiden tarvetta olivat kokeentekijät kuitenkin osanneet vähentää hyödyntämällä tehtäviä, joihin ei laskettu lukuarvoa ulos lausekkeesta.

Tehtävien aihealueet olivat melko samanlaiset kuin aiempien vuosien pääsykokeissa. Siinä missä monivalintatehtävissä 1A kysyttiin kaikkiin lukion fysiikan kursseihin liittyviä yksittäisiä asioita, tehtävät 2-6 eivät käsitelleet lainkaan fysiikan kursseja 5 (pyörimisliike, gravitaatio) ja 7 (sähkömagnetismi, vaihtovirtapiirit, induktio). Seuraavaksi hieman tehtäväkohtaista analyysia:

Tehtävässä 1C piti valita vain yksi viidestä vaihtoehdosta. Tämä rajoitus (ei useampaa oikeaa vaihtoehtoa) tuo tehtävään hieman suoraviivaisuutta, sillä yhden oikean ratkaisun löytyeessä opiskelija saattoi siirtyä seuraavaan ylianalysoimatta muita kohdan vaihtoehtoja. Taktikointia kuitenkin lisäsi riski saada -0,5p väärästä vastauksesta, siinä missä vastaamatta jättämisestä ei menettänyt pisteitä. Monivalinnoissa oli kysymyksiä kaikista lukion aihealueista, mutta erityisesti modernin fysiikan kurssi 8 oli näissä läsnä (kohdat 10, 11, 15, 19 ja 20). Hankalimmat kohdat lienevät puolijohdetehtävät 7 ja 8 sekä kohta 11, sillä nämä kaikki vaativat kirjatietoa eivätkä olleet laskettavissa.

Tehtävä 2 oli tyypillinen hajoamislakiin (kurssi 8) liittyvä tehtävä, jossa ei tarvinnut laskea numeroarvoja. Kaavanpyörittely ei ollut erityisen haastava, joten tehtävään tuskin kului paljoa aikaa pääsykokelailta.

Tehtävä 3 oli samaan tapaan kaavanpyörittelytehtävä (ei lähtöarvoja). Aihealueena oli törmäysmekaniikka, jossa tuli hallita energiakäsitteet (kineettinen- ja potentiaalienergia) sekä mekaaniset säilymislait. Tehtävä oli hyvin suoraviivaisesti ilmaistu, sillä b)-kohdan lopussa muistutettiin opiskelijaa kimmoisasta törmäyksestä, jolloin ratkaisumenetelmä lieni useimmille selvä.

Tehtävä 4 on perinteinen ”mallinnetaan solukalvoa sähkömagneettisella termistöllä”-tehtävä. Tehtävän aihealue ei ole suoraan lukion fysiikkaa, vaan siinä annetaan määritelmiä, pitoisuuksia ja uusi potentiaalilauseke. Kyse oli siten annetun tiedon sisäistämisestä, eli eräänlainen lääketieteen luetunymmärtämisen tehtävä.

Tehtävä 5 yhdisti kaksi aihealuetta: virtapiirin ja lämpöenergian. Tämä oli myös ensimmäinen pitkiä laskutoimituksia vaatinut koetehtävä. Tehtävässä oli ilmoitettu haaroissa kulkevat virrat mittarilukemien avulla, mikä saattoi hämätä opiskelijaa. Lisäksi piirissä oli rinnankytkentä rinnankytkennän sisällä, joka saattoi tulla opiskelijalle vastaan uutena haasteena. Lämpölaskuosuus puolestaan oli melko simppeli, mutta hyötysuhteen huomioiminen saattaa helposti unohtua lopullisesta tuloksesta.

Tehtävä 6 oli yleisesti 2. lukiokurssiin liittyvä tehtävä (lämpötila, paine, noste). Tehtävänannossa ei selitetä suoraan laitteen toimintatapaa (lämpötilan suhteen muuttuva etanolin tiheys saa eri lämpötiloja ilmaisevat painot nousemaan pintaan, rajaten tarkasteltavan lämpötilan tietylle välille), joten tämä jäi opiskelijan hahmotettavaksi. Mikäli tätä ei hahmottanut, oli a)-kohdan ratkaiseminen mielivaltaisten arvausten varassa, ja siten myös b)-kohta hankaloitui. Sen sijaan d)- ja e)-kohdat olivat mahdollista ratkaista tajuamatta laitteen toimintaa kunnolla. Laitteen viereen asetettu cm – mitta-asteikko oli oleellinen kuution pintojen korkeuserojen hahmottamiseksi, ja tästä tuli katsoa silmämäärin kuution pituudeksi 4cm. Veikkaisin tämän tehtävän tuottaneen eniten ongelmia koelaisille, sillä se jätti paljon enemmän opiskelijan oman päättelyn nojaan kuin aiemmat tehtävät, eikä kyseinen lämpömittarimenetelmä luultavasti ole entuudestaan kenellekään tuttu.

Tehtävä 7 käsitteli a)-kohdassa taittumislakia (kurssi 3) ja b)-kohdassa vaimenemislakia (kurssi 8). a)-kohdassa taitekerroin oli annettu neliöjuuren avulla, jotta opiskelijat saattoivat päätellä arkussinin arvon ilman taulukkoa. Tämä ei kuitenkaan ollut koelaiselle välttämättä itsestäänselvää. b)-kohta puolestaan oli melko tavallinen vaimenemislain tehtävä, josta saatua lopputulosta tuli verrata taulukkoarvoon.

Kevään 2017 fysiikan tehtävät testaavat pääasiassa pääsykokelaan kykyä ratkoa perinteisen tyylisiä pääsykoetehtäviä uudella rajoitetulla laitteistolla, sillä kokeessa ei ollut fysiikan aineistotehtäviä ja ainoa uuden tyyppinen tehtävä oli numero 6. Muihin tehtäviin (1-5, 7) pääsykokelaat ovat siten varmasti osanneet valmistautua, ja ovat luultavasti koetilanteessa tunnistaneet suoraan tehtävätyypin, osaten tunnistaa sen joko vahvuus- tai heikkousalueekseen. Pääsykoe testaa mielestäni melko reilusti lukiofysiikan osaamista ilman että haastetta luodaan hämäävillä tehtävänannoilla ja varsinainen haaste lieneekin ollut nelilaskimen käyttö ripeään tahtiin koetilanteessa.