Yleisesti pääsykokeesta.

Tehtävämonisteen alkuosassa on annettu viime vuoden tapaan,mitkä tehtävistä kuuluvat  fysiikkaan (1A, 2, 3, 4, 5, 6, 7), biologiaan (1B, 8, 9,10,11,12,13) ja kemiaan (1C, 14,15,16, 17). Tästä voidaan huomata, että samaan aineeseen kuuluvat tehtävät ovat peräjälkeen. Tämä tekee kokeesta aikaisempia vuosia helpomman, koska ennen tehtävät olivat satunnaisessa järjestyksessä ja kysymykset usein käsittelivät samaa aihetta, mutta opiskelijan itse tuli tietää lähteekö tehtävää ratkaisemaan kemian/biologia/fysiikan näkökulmasta. Lisäksi myös väittämätehtävissä aineet olivat sekaisin, nyt myös nämä oli selkeästi tietystä aineesta.

Laajempaa, yhtenäistä aineistoa ei tällä kertaa pääsykokeessa ollut lainkaan.

Helsingin yliopiston pääsyvaatimukseen sisältyy pääsykokeessa vaadittu ehto, että kustakin aineesta tulee saada tietty pistemäärä sisäänpääsemikseksi. Muut yliopistot eivät ole tätä julkaiseet.

Biologia

Väittämätehtävät (1B)

Väittämiä oli suhteellisen vähän 16 kohtaa. (Kemiassa ja fysiikassa molemmissa 20 kohtaa). Väittämät olivat selkeitä ja perustuivat lukion oppimäärään, tiedon soveltamista ei vaadittu. Ensimmäiset väittämät (1-4) sekä väittämät (15 ja 16)  kysyivät eliömaailman, ekologian ja ympäristöekologian perustietoja. Lajien tunnistamista tai yksittäisen eliölajin piirteitä ei kysytty. Ekologian osuudesta yleensä pääsykokeessa kysytäänkin lukion perustietoa, eikä tämä pääsykoe tästä yleisestä linjasta poikennut.

Väittämät 5-8 kysyivät solubiologian aiheita ja olivat selkeitä lukion tietoon perustuvia väittämiä. Väittämät 9-11 liittyvät elimistön puolustautumiseen solutasolla. Tätä immunobiologian osuutta ei ole pitkään aikaan ollut esille pääsykokeessa. Eximian tarjoamat kokeet kurssilaisille osuivat siis oikeaan aiheeseen, koska näistä oli sekä välikokeessa että harjoituskokeessa kysymyksiä.

Väittämät 12-14 liittyivät sydämen toimintaan ja verenvirtaukseen. Näitä asioita mielestäni painotetaan paljon lukion kursseilla ja ovat varmasti hyvin hallussa lääkikseen pyrkijöillä.

Tehtävä 8

Kyseessä on risteytystehtävä. Tehtävässä on annettu aineistoa, jonka avulla täytyy vastata väittämtehtävään (a-kohta) ja avoimeen kysymykseen (b-kohta. Lukion biologian perinnöllisyyden tietämystä täytyy jonkin verran osata soveltaa. Poikkeaa lukion tehtävistä sillä, ettei perusteluksi tarvita risteytyskaavioita tai päätelmiä. Nämä toki joutuu tekemään pystyäkseen ratkaisemaan väittämät.

Tehtävä 9,10 ja 11

Tyypillisiä lääketieteen pääsykoetehtäviä. Tehtävässä yhdeksän kysytään sukupuolen määräytymistä ja sukupuoliominaisuuksien kehittymistä. Tehtävä on laaja ja täytyy osata käsitellä yksilönkehittyminen alkiosta murrosikään. Tehtävän alussa olevaa aineistoa ei tarvitse käyttää tehtävän vastausta laatiessa. (Eximian harjoituskokeet sisälsivät myös sukupuolen määräytymiseen liittyviä kysymyksiä. Tätä aiheitta ei ole pääsykokeessa pitkään aikaan kysytty.)

Tehtävä 10 kysyy ihon rakennetta ja kuvaan nimettyjen rakenteiden tehtäviä. Ihoon liittyvää tehtävää ei pääsykokeessa ole ollut pitkään aikaan. Rakennetehtävänä tyypillinen lääketieteen pääsykokeen tehtävä, selkeä kuva, johon nimetään rakenteet ja pyydetään niiden tehtävät.

Tehtävä 11 käsittelee solukalvoa ja solun aineiden kuljetusta. Selkeä tehtävä, jossa täydennetään lauseesta puuttuvat sanat.

Tehtävässä 12 kysytään maksan tehtäviä. Tehtävän ohjeistus on selkeä, luettele. Aikaisempiin vuosiin verrattuna opiskelijalla on ollut usein epäselvää, tuleeko tehtävään laatia essee-vastaus vai riittääkö ranskalaiset viivat. Tässä tehtävässä annetaan selkeä ohje vastaustyypistä.

Tehtävässä 13 kysytään soluhengitystä ja kuinka rasvahapot saadaan soluhengityksessä energiaksi. Soluhengitys on haastava aihe lukion biologiassa ja tässä tehtävässä vaaditaan perustiedon hyvää osaamista ja tämän tiedon soveltamista. Lukon biologian opetuksessa ja oppikirjoissa soluhengitys usein käydään läpi glukoosimolekyylin avulla. Glukoosi on ensisijainen energialähde soluilla. Koska soluhengitys kokonaisuudessaan on haastava aihe, eri energialähteiden (disakkaridit, monosakkaridit, lipidit, proteiinit) muokkaaminen soluhengitykseen sopivaksi jää usein vähäiseksi biologian opetuksessa ja se tekee tehtävästä haastavan.