Tutkimuksen ja kehittämisen tavoitteena on luoda keksintöjä, joita voidaan kaupallistaa. Tämä edistää kilpailua, koska suojausmekanismin (aikalukko) kautta voidaan saada yksinoikeus keksinnön hyödyntämisessä. Parhaimmillaan keksinnöt voivat osoittautua suunnattoman arvokkaiksi. Yhteiskunta on antanut keksijöille oikeuden hyödyntää keksintöään yksinoikeudella kaupallisesti 20 vuoden ajan, minkä on katsottu kiihdyttävän kehittämistä ja keksimistä ja edistävän yhteiskuntaa. Kiinan ja USA:n esittämä Covid-rokotepatenttisuojan purkamisella saattaa olla isossa kuvassa jopa maailmantaloutta kehitystä hidastavia vaikutuksia. Suomen haasteena on korkeakoulutettujen määrän hiipuminen, mikä on huolestuttavaa. Tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa pureudutaan ensin olemassa olevaan tilanteeseen ja sen jälkeen keksintöjen luomiseen ja siihen, miksi ne ovat tärkeitä.
Raha ratkaisee koulutuksessa ja innovaatioissa
Haettaessa selityksiä kansakuntien välisiin eroihin innovaatioissa ja kilpailukyvyssä merkittävä selittävä seikka on korkeakoulutus. USA:ssa vuosituhannen vaihteessa 37 %:lla väestöstä oli korkeakoulututkinto (3. asteen) ja EU:ssa 40 %:lla (OECD 40 %). Suomessa 2019 korkeakoulutuksen saaneiden osuus oli 42 %. OPM:n mukaan luku on kuitenkin alempi ollen todellisuudessa 36 %. Suomi onkin hyytynyt korkeakoulutettujen määrässä, viime vuosien lisäys on ollut vain 2 %:n luokkaa, kun muualla lisäystä on ollut enemmän.
Korkeakoulutettujen määrän pieneneminen voi olla seurausta myös pienenevistä ikäluokista. Tämän ohella subjektiivisesti arvioituna näyttää, että meiltä puuttuu myös huippututkimusosaamista. Eli nyt olisi tarkan analysoinnin paikka, ensinnäkin tarvitaanko lisää määrää vai laatua. Väestötasolla tarvitaan korkeakoulutettujen määrän lisäämistä, mutta onko tarjoilla riittävästi vastaavia työpaikkoja. Suomi on isojen haasteiden edessä. Huolimatta siitä, mitä tulevat talousratkaisut tulevat olemaan, on tärkeää panostaa tutkimukseen ja kehitykseen.
Patentein mitattuna Kiina, USA ja Japani ovat kärjessä ja EU tulee näiden jäljessä. Isot maat jylläävät, jos suhteutetaan kansakuntien kokoon tai bruttokansantuottoon, niin Suomi ja Ruotsi pääsevät Saksan ohella myös TOP 10 listalle. Valtaosa patenteista Suomessa tulee ITC ja telekommunikaatiosta. Patenttien toimialakirjoa olisi hyvä laajentaa muille vahvuusalueille. Jos Suomessa ajattelee tehdä keksinnöstään patentin, niin valtaosassa innovaatioista on jo maailmalla hakemuksia ja valmiita patentteja kaventamassa mahdollisen suojapiirin laajuutta.
Suomessa ja muissa pienissä vientitalouksissa on markkinoinnillinen haaste, sillä kilpailusta huolimatta loistavia innovaatioita syntyy, mutta niitä pitäisi vielä pystyä kaupallistamaan ja saamaan teolliseen hyötykäyttöön entistä laajemmin. Statistiikkoja vertaillessa tulee väistämättä mieleen, loppuvatko pienien kansakuntien resurssit varoja nielevässä kaupallistamisvaiheessa tai viimeistään markkinoinnin alkaessa?
Kaupallisen innovaatioita tuottavan koulutuspolitiikan tärkeys korostuu
Innovaatioiden ja kilpailukyvyn kehittäminen on keskeisintä toimintaa, jossa yhteiskunnan kannattaa olla mukana tukemassa. Maailman markkinoilla liiketoimintaa uudistavat innovaatiot antavat mahdollisuuden saavuttaa kilpailuetua. Suomesta ponnistettaessa skaalaushyppy on huikea. Meidän haasteemme on ajatella riittävän isosti, sillä maailman markkinat ovat monta kertaluokkaa isommat kuin pikkuiset nysämarkkinamme täällä. Suomi voi toimia koelaboratoriona, eikä aina sellaisenakaan.
Isosti ajateltaessa bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kannattaa lisätä panoksia koulutukseen tai ainakin pitää nykyisestä 5,6 % tasosta kiinni. Ihmetystä herättääkin korkeasta koulutuspanostuksesta huolimatta korkeakoulutettujen väheneminen. Eikö järjestelmä toimi?
Erityisesti kilpailukykyä globaalin toimintaympäristön muuttuessa tuetaan korkeakoulutusta lisäämällä. Tällöin on kuitenkin nähtävä metsä puilta, ei hyödytä tuottaa liikaa sellaisia tutkintoja, joilla ei ole yhteyttä liike-elämään tai ne eivät tuo soveltavia valmiuksia. Koulutuspolitiikassa olisi hyödyllistä tukea teollisia vahvuusalueitamme (Suomessa metsä ja koneteollisuus, ympäristöteknologia jne.) ja panostaa niitä suoraan ja myös välillisesti tukevaan koulutukseen. Meillä Suomessa ja monissa muissa pienissä vientitalouksissa on viljalti erikoisosaamista, jota voitaisiin valjastaa vielä enemmän vientiin palveluiksi ja tuotteiksi.
Oikeasuuntaiset satsaukset matematiikkaa laajemmin kieliin, taloustieteisiin, käyttäytymistieteisiin, historiaan sekä muihin vientiteollisuutta tukeviin tutkintoihin. Suomut kannattaa ottaa silmiltä ja todeta, ettei pelkkä matematiikan osaaminen riitä, hyviä insinöörejä riittää, mutta kv. myyntiosaaminen on alakynnessä. Monessa firmassa viennistä vastaakin ulkomainen ihminen.