Huh, edelliset viikot ovat suhahtaneet ohi nopeasti. Lääketieteen valmennuskurssi jatkui muutama viikko sitten alle 24 tunnin palautusajalla viimeisistä ylioppilaskirjoituksista. Kirjoitukset ottivat koville ja ensimmäinen viikko valmennuskurssilla tuntui hyvin raskaalta, eikä omatoiminen lukeminen sujunut. Toisella viikolla taas tuntui siltä, että piti ottaa kiinni ensimmäisen viikon laiskottelut, ja hillittömät opiskelutunnit kostautuivat niinkin pian kuin seuraavana viikonloppuna ja pääsiäinen meni itkua tuhertaessa, kun ahdistaa ja väsyttää niin paljon…
No, taitaa olla tuttuja juttuja monille eri alojen pääsykokeisiin valmistautuville. Tällaisia tuntemuksia olen kuullut monilta kohtalotovereilta kuin myös kauppakorkean ja oikeustieteellisen valmennuskurssilaisilta. Ahdistaa, stressaa ja pelottaa, eikä ole kunnollista varasuunnitelmaa.
Pääsiäisenä valaistuin ja tajusin, että vaikka nyt en syystä tai toisesta pääsisi ensimmäisellä yrittämällä sisään maailma ei siihen kaadu! Teen parhaani ja se riittää, eikä kannata joka ilta itkeä itseään uneen yhden pääsykokeen takia. Opiskelu ei koskaan mene hukkaan, eivätkä varasuunnitelmanikaan nyt niin kehnoja ole. Mental breakdown ei varsinaisesti edistä oppimista, joten päätin, että välillä on pakko rentoutua ja silloin kun tekee, niin keskittyy kunnolla ja oppii. Ei se määrä, vaan se laatu, pätee tässäkin tapauksessa.
Linnea